Pureskelin vuoden päätteeksi muutamassa päivässä Larry Alexanderin ja Michael Mooren uusitun SEP-entryn deontologisesta etiikasta, https://plato.stanford.edu/entries/ethics-deontological/
Kaipasin valaistusta siihen, kuinka loputonta seurausten ja vaikutusten kalkylointia ja neuvottelua voisi välttää tukeutumatta realistista kriittistä syväpesua kestämättömiin normatiivisiin perusteisiin ("sääntöihin").
Onko se tulos, että olen edelleen yhtä hämmentynyt, en tiedä, mutta pysyinpä poissa (muusta) pahanteosta (esim. uutisten luvusta) tuokion. Varsinainen lukusuositus tämä ei ole, koska jo entryn RE:stä voi havaita, että ties mitä relevantteja SEP-entryjä (esim. agency, action, manipulability) ei ole vaivauduttu kantamaan mukaan kuvioihin, ja tekstin rakennekin vihjaa keskeneräisyyteen (loppuluvut tynkiä, keskustelevuus osin puutteellisesti suodatettua).